Roadtrip 2 pähkinänkuoressa

Viikko on nyt nukuttu omassa petissä, ja aikaeroväsymys alkaa olla voitettu. On korkea aika vetää langat yhteen, ja päättää tämä matkakertomus. On sanomattakin selvää, että reissumme oli menestys ja ikimuistoinen kokemus. Olen itsestäni ylpeä, että jaksoin iltaisin kirjoittaa päivän tapahtumat tänne ylös, itselleni muistoksi, läheisillemme ja tutuillemme tiedoksi sekä ehkä myös muillekin jenkkien koluamisesta kiinnostuneille. 

Olen matkan varrella päivittänyt kertyneet mailit ja hotellien hinnat The Matkasuunnitelmaamme. Tuosta kirjoituksesta löytyy myös kertyneet kilometrit sekä tankatut polttoaineet ja bensahinnat. Matkaa taitettiin matkapäivinä muutama tunti, joten matkapäiviin mahtui aina muutakin kuin autossa istumista. Kiersimme kolmen viikon aikana hurjan määrän mielenkiintoisia suurkaupunkeja mukaan lukien Philadelphia, Atlantic City, Baltimore, Washington D.C, Nashville, Memphis, St. Louis, Chicago, Detroit ja New York City.

Yritimme saada jokaisesta kaupungista hyvän yleiskuvan, ja saavutimme tavoitteen kiertelemällä kaupungeissa kartan avulla jalkaisin. Koska lomaa meillä oli käytettävissämme rajallinen määrä, niin joka nähtävyydelle ja museoon emme ehtineet tutustua. Päivät olivat pitkiä, mutta jälkikäteen olen todella tyytyväinen, että ehdimme ja jaksoimme olla tien päällä ja jalkeilla niin valtavasti.

Halloween sattui reitillemme Detroitissa, mutta juhlittiin sitä jo viikonloppuna Chicagossa. Myös koko matkamme ajan pihat pullistelivat Halloween-koristeita. Halloweenista kun päästiin, niin kaupat vaihtoivat kurpitsat ja luurangot joulupukkeihin ja lumiukkoihin. Joululaulutkin alkoivat soimaan radiossa marraskuun alusta.

Joulua odotellessa.

Matkamme kohokohta oli ystäviemme Erikan ja Steven häät Pohjois-Carolinan Wilsonissa. Häitä vietettiin neljä päivää ja tuoreen avioparin perheet ehtivät tuona aikana tulla tutuiksi. Lauantain hääjuhlasta jäi päällimäisenä mieleen Erikan tyttären Ashleen laulu osana kaunista vihkiseremoniaa, upea graafinen hääkakku, sekä hauskuus ja rentous, jolla ohjelmanumeroita ja yksityiskohtia vilisevä juhla vietiin läpi.

The Stillmans

"Pari sanaa" voisin mainita myös hotelleistamme. Valitsimme pääasiassa noin 40-50 €:n hintaisia moottoriteiden varsilla sijaitsevia motellityyppisiä "Innejä", mutta joukossa oli myös parit keskustahotellit. Varasimme suurimman osan hotelleista Hotels.com -sivuston kautta, mutta muutaman kerran menimme hotelleihin myös kyselemään huonetta ilman varausta muutaman euron alennuksen toivossa. Hotellin valintakriteereinä meillä oli aina lämmin aamiainen ja langaton internet. Lisäksi suosimme yli 3.5 arvostelupisteen saaneita hotelleja. Olipa kyseessä tunkkaisempi motari-inni tai hieno kasinohotelli, niin kaikkien hotellien huoneet olivat melko samanlaisia:

• Vessan lavuaari oli monessa paikoissa makuuhuoneessa, eli eri huoneessa kuin pytty ja suihku. Lisäksi wc:n ovi avautui lähes poikkeuksetta sisäänpäin. 
• Suihkukaappi taisi löytyä peräti yhdestä hotellista, muihin suihkuihin mennäkseen piti kömpiä ammeeseen. 
• Melkoista akrobatiaa vaatii käydä amerikkalaisessa suihkussa, jossa suihku on kiinnitetty korkealle seinälle ja usein veden tihmomista oli rajoitettu.
• Kaikissa huoneissa oli paksut kokolattiamatot.
• Valtavan kokoiset sängyt olivat korkeita ja peittona usein pelkkä viltti. Tuntui oma untuvapeitto aika mahtavalta kolmen viikon jälkeen.

Ihanalta on tuntunut kotiinpaluu, eivätkä työaamutkaan ole tuntuneet hullummilta kolmen viikon ultimate reissaamisen jälkeen. Roadtrip kolmosestakin on jo puhuttu, ajankohtaiseksi se voisi ehkä parin vuoden päästä. Roadtrip III:sta odotellessa, seikkailujamme voi seurata vaikkapa Täältä.

Hyvät kanssamatkustajat, olemme laskeutuneet Varkauteen. Pyydämme teitä istumaan paikoillanne istuinvyöt kiinnitettynä kunnes Fasten seatbelt -valo on sammutettu. Kiitämme teitä matkustamisesta kanssanne, ja toivottavasti näemme teidät pian uudelleen!

Paluu Niagaran maisemiin

Sain lopulta kirjoitettua matkakertomuksen Niagaran putouksista ja matkastamme Oneontaan. Bongaa kirjoituksen lomasta myös kolme lyhyttä videota.

Matkalla kotiin

Jamaikan (New Yorkin) hotellimme tarjosi meille ilmaisen lentokenttäkuljetuksen lähtöpäivänä. Oletimme shuttle-kyydin heittävän meidät lentokentän ilmaisen AirTrainin keskusasemalle, mutta tyyppi heittikin meidät terminaalille asti.

Lentomme oli määrä lähteä vartin yli viisi, mutta moottorivian vuoksi pääsimme ilmaan vasta iltayhdeksän jälkeen. Meidän "halpamatkalaisten" (NYC-HEL -lennon hinta 225€/hlö) vaihdon väli oli kuusi tuntia, joten tuollainen neljän tunnin viivästys ei meidän kotimatkaamme sotkenut. Päinvastoin oli mukavaa viettää yö lentokoneessa sen sijaan, että yön tunnit olisivat kuluneet aikaeroon.

Kuusi tuntia lentokentällä on pitkä aika tuhlata, mutta jotain mainitsemisen arvoista aina löytyy.

Moottorivammaista konettamme täytettiin ruualla, peitoilla ja tyynyillä.

Kentällä oli pari Charles Fazzinon American Airlinesille tehtyä taideteosta, joista kuvassa näkyvässä "We are the World" -teoksessa Suomella oli muihin Euroopan maihin verrattuna suuri rooli. Toisaalta Suomesta oli mainittu mm. Ollu ja Kereva. Pisteet kuitenkin Fazzinolle, kun oli piirtänyt joulupukin lähtemään Suomen Lapista Pohjoisnavan sijaan.

Valitettavasti en löytänyt tätä teosta netistä. Pitää ensi kerralla käydessä ottaa siitä kuvia.

Saavuimme Helsinki-Vantaalle iltapäivällä, ja selvisimme lentokoneen laskeutumisesta Lentoparkin kautta tien päälle alle puolessa tunnissa. Passintarkastuksessa ei vain ollut jonoa, laukut vain sattuivat ilmaantumaan hihnalle ensimmäisenä, ja lentoparkinkin bussi oli juuri sopivasti lähdössä. Teeppä perässä.

Hämmentynyt Gromit-kolli noukittiin matkalla kyytiin vanhempieni hoidosta, ja kotiin saapuessa kaikki oli siistissä järjestyksessä. Kotitontut ovat pitäneet huushollia hyvin, ja pelargoniatkin vielä kukkivat terassilla. Oli ihanaa tulla kotiin!

Kolmen viikon postit siistissä järjestyksessä

Kylttien luvatusta maasta oli laitettu muisto vielä isoon matkalaukkuumme.

Matka on nyt ohi, mutta ennen matkablogini päättämistä haluan vielä summata asioita hieman. Summapostaus on tiedossa lähipäivinä, mutta sitten tämä on näissä kansissa.

Brooklyn tutuksi

Matkaopaskirjamme toteaa, että vika on itsessä, jos pitkästyy New Yorkissa. Tämä on todellakin tuhannen tapahtuman kaupunki, ja ei voi kuin harmitella, ettei meillä tällä kertaa ollut mahdollisuutta viipyä täällä puoltatoista päivää kauempaa. Ehdimme tänään käydä kaikissa suunnittelemissamme paikoissa, mutta aikaa kului liki kellon ympärys.

Vieraillessamme edellisen kerran NYC:ssä, päivän metrokortti maksoi $7.50. Nykyisin alle viikon metrokorttia ei ole enää saatavilla, ja yksi metromatka maksaa $2.25. Tämä hiukan harmitti, koska suuressa kaupungissa olisi mukava lepuuttaa jalkoja siirtymällä parin metropysäkin välit raiteilla, mutta tällä kertaa tuli sitten käveltyä nekin välit.

Viimeksi käydessämme (2008), sortuneiden WTC-tornien paikalla oli vain tyhjä työmaa. Tänään paikalla on toiminnassa oleva 9/11 Memorial, kaksi keskeneräistä tornitaloa ja yksi keskeneräinen mystinen "kalanruoto". Lisäksi paikalle rakennetaan kokonaan uutta, suurta juna-asemaa. Suunnitteilla on vielä pari muutakin rakennusta, mutta niiden rakentaminen ei ole vielä kovin pitkällä. Wikipediasta löytyy juttua ja kuvia paikan uudelleen rakentamisesta. Näyttäisi siltä, että alueesta, jolla kaksoistornit vielä reilu kymmenen vuotta sitten seisoivat, on todellakin tulossa entistä hienompi. Lekalla päähän terroristeja.

WTC-saittia pääsee ihmettelemään mm. Financial Centerin näköalatasanteelta.
9/11  Memorialiin on vapaa pääsy, mutta liput sinne pitää varata etukäteen.

En-vai-pii-diin näppärä tähystystorni

Olemme saaneet monet hyvät vinkit synttärilahjaksi saamastani tuhannen paikan matkaoppaasta, kuten myös suosituksen Big Onion kävelykierroksista. Osallistuimme iltapäivällä kaksi-tuntiselle Brooklyn Bridge and Heights -kierrokselle, joka oli todella kiinnostava. Seuraavalla Nykin reissulla on aivan must osallistua jollekin monista Big Onionin kierroksista!

Jill-oppaamme kertoi Brooklyn-sillan rakentamisesta ja Brooklyn Heights-kaupunginosan historiasta kiinnostavasti.

Brooklyn-sillan päähän oli edellisen vierailumme jälkeen rakennettu uusi, erikoinen tornitalo.

Brooklyn-sillan alkuhistoria on todella kiehtova.
14-vuotiseen rakentamisaikaan mahtui valtava määrä amerikkalaista hulluutta, dramatiikkaa ja norsuja.

Autokaistojen päälle on jo alunperin 1800-luvulla rakennettu kävelysilta.

Brooklyn Heights on 1800-luvulla kehittynyt varakas asuinalue, joka on nykyisin suojeltu kohde. Talot ovat toinen toistaan ihanempia, ja tarinat rakennuksissa eläneistä ihmisistä mielenkiintoisia.

Haluaisin vielä viime hetken matkamuistoksi ostaa tuota Halloween-hämähäkin seittiä.
Saiskohan sitä lentokentältä..?

Kävelykierros päättyi Brooklyn Promenaadille, josta on upea näköala Brooklyn-sillalle..

..ja Manhattanille.

Palasimme kävellen Manhattanille saadaksemme vielä yhden näkökulman Manhattaniin. Hyppäsimme hyllyvään vesitaksiin Pier 11:llä ja surffailimme Brooklynin puolella olevalle Ikealle. Olemme rakentaneet kotona paljon ikealaisesta (mm. keittiön, kaksi vessaa, kodinhoitohuoneen, makuuhuoneen kaapistot yms.), ja olimme kiinnostuneita täkäläisestä hintatasosta ja tuotevalikoimasta. Toki myös vesitaksikyyti on ensimmäinen laatuaan meille molemmille.

Vesitaksi hölskytti sisuskaluja, mutta onneksi matka oli lyhyt.

Vesitaksi vei minut lähemmäksi kuin ikinä, tällä remontissa olevaa Vapauden patsasta.

Ikean hinnat ovat alhaisemmat täällä kuin meillä Suomessa, mutta ei mitenkään järkyttävän alhaiset. Näppituntumalta hinnat ovat noin 20-30% halvemmat täällä kuin meillä, mutta tarkempaa vertailua voi tehdä netissä:

• Ikea, USA
• Ikea, Suomi

Suurin eroavaisuus Ikea USA:n ja Suomen välissä olivat keittiöt. Toisin kuin meillä, täällä on saatavilla puun värisiä kaapinrunkoja, sekä kodinkoneet ovat järkyttävän kokoisia (mm. liedet 80 cm leveitä). Ja poikkeuksena meikäläiseen esittelykeittiöön, täällä esittelykeittiön kodinkoneet ovat kylmänä/lämpimänä. Turhaa tietoa, mutta äärimmäisen kiinnostavaa!

Vesitaksi saapuu Ikean rantaan.

Päivän päätteeksi kävimme ahtamassa mahamme täyteen rapuja metroreittimme varrella olevassa Red Lobster -ravintolassa. Tällä ravintolaketjulla on ruokalistallaan "Endless Scrimp", johon kuuluu rajattomasti viidellä eri tavalla valmistettua rapua. Ravut tulivat pöytään noin kymmenen kappaleen kupeissa sitä mukaa kuin edellinen kuppi tyhjeni. Laskujemme mukaan söimme kahteen henkeen ainakin 70 pikkurapua ;)

Voih, loma lähenee loppuaan ja reissustamme on jäljellä enää kotimatka. Mutta ihanaa, että ylihuomenna pääsee takaisin omaan kotiin oman, eilen 2-vuotta täyttäneen Gromit-kollin kanssa. Mutta voih, maanantaina palaan töihin muistelemaan salasanoja..

Jäähyväiset Möhkölle

Lähdimme ajamaan Oneontasta aikaisin aamulla, koska olimme sopineet palauttavalle vuokramöhkömme New York Cityn JFK-lentokentälle kello kolmeen mennessä. Pakkasta oli aamulla pari astetta, joten Joonas sai ajella varovasti mutkaisilla vuoristoteillä.

Mustoo jiätä..?

Reittimme kiersi Catskill -vuoriston, mutta nousua ja laskua riitti.

Asumme NYC:ssä lentokentän läheisyydessä Jamaikalla ;) ja navigaattorin sekoilun vuoksi päädyimme ajamaan pitkät matkat pitkän Jamaica Avenuen päähän löytääksemme hotellimme. Katu on värikäs kuin Tiimari, porukkaa on pilvin pimein eikä liikennesääntöjä ole. Joonas on ihmemies selvittyään Jamaica Avenuesta ilman suurempaa dramatiikkaa tai peltivaurioita. Aiemmat 3000 mailia Chicagoineen ovat lapsenleikkiä tähän verrattuna.

Kolmen viikon reissaamisen jälkeen meillä on kaksi matkalaukkua täynnä tavaraa, emmekä halunneet roudata matkatavaroitamme metrossa palautettuamme auton. Niinpä kävimme jättämässä matkatavaramme hotelliin ennen möhkön palauttamista sisarustensa pariin.

Möhkö palautettiin vuokraamoon tankki täynnä.

Valitsemastamme hotellista on kolmen korttelin kävely NYC:n metroon sekä lentokentälle menevään AirTrain-junaan. Paluumme hotellille auton palauttamisen jälkeen kävi näppärästi AirTrainillä $5 hintaan per nenä. Super 8 -hotellimme sijainti on erittäin hyvä eikä hotellin siisteydessäkään ole moittimista. Langaton netti pelaa ja aamiaista tarjoillaan, ja piste iin päälle on bussikuljetus lentokentälle lähtöaamuna. Tähän ei muut tämän hintaluokan hotellit (78€/yö) NYC:ssä pysty.

Edellisen automatkamme yhteydessä meidän molempien luottokorttiemme (Visa ja Master) tiedot varastettiin. Visan tiedot oli todennäköisesti varastettu nettiostosten yhteydessä, ja tietoja käytettiin heti matkamme jälkeen nettiostosten tekoon. Masterin tiedot sen sijaan oli todennäköisesti napattu jollakin bensa-asemalla, koska kortista oli tehty kopio ja sillä oli ostettu tavaraa mm. rautakaupassa. Masterin tietojen varastaminen tuli ilmi yli vasta puolen vuoden päästä matkastamme. Molemmissa tapauksissa Luottokunta soitti meille ja tiedusteli, olemmeko tehneet kyseisiä ostoksia. Luottokunta siis epäili ostoksia jo ennenkuin me saimme laskua. Luottokunnan tappioista emme ole tietoisia, mutta meille ei näistä koitunut muuta häiriötä, kuin että vanhat korttimme tuhottiin ja pari viikkoa odotettiin uusia kortteja.

Vaikka luottokorttiemme tiedot on aiemmin varastettu (kahdesti) niin luottamuksemme Luottokuntaan ei ole tästä kärsinyt. Uskokaa tai älkää, mutta lähdimme tällekin reissulle vain $300 (n. 200€) käteistä mukanamme. Otin koko käteiskassamme max. $20 seteleinä, koska käytännössä kaiken pystyy maksamaan luottokortilla. Käteistä tarvitsee käytännössä vain parkkimaksuihin ja tietulleihin. Tuosta vaihtamastani 300€:n käteiskassasta meillä on edelleen ainakin 50€ käyttämättä.

Tänään Joonas sai taas puhelun Luottokunnasta. Siellä oltiin huomattu, että samalla luottokortilla oli tankattu kahdesti, $75 edestä samana päivänä. Tankkasimme aamulla matkalla NYC:in ja täytimme vielä tankin iltapäivällä matkalla lentokentälle (tankkauspaikkana Jamaika). Vaikka tankkasimme toisen kerran vain parilla kympillä, niin huoltoaseman automaattinen $75 varaus (ihan tavallista) näkyi Luottokunnalla, mikä sai heidät huolestumaan kortista. Tapaus oli ennenkaikkea huvittava, mutta osoitus siitä, että luottokorttien käyttäminen on ehdottoman luotettavaa.

Olemme käyneet NYC:n Manhattanilla aiemminkin, joten kaupunki on meille päällipuolin tuttu. Olisin halunnut tällä reissulla käydä ainakin Vapauden patsaalla, mutta valitettavasti neitokainen meni remonttiin ihan pari päivää sitten. Onneksi kaupungissa löytyy kuitenkin valtavasti muutakin puuhaa. Vierailimme tänään Nelly-ystäväni suosituksesta Highline -puistossa. Puisto on rakennettu/kasvanut vanhojen rautatiesiltojen päälle katutason yläpuolelle, ja on yodellakin ainoa laatuaan.

Aurinko oli juuri laskemaisillaan Manhattanin Upper West Sidessa, kun saavuimme puistoon.

Highline -puisto luonnonpuisto eikä istutettu "hieno" puisto.
Kaupunkimiljöö tuo oman uskomattomuutensa kokonaisuudelle.

Highlinen koko illan elokuva "The Manhattan Traffic" on meneillään.

Puistosta on näkymä kerrostaloparkkiin, ja sehän meitä kovin kiinnosti.

Kävelytiet sulautuvat nätisti puskiin.

Puistosta löytyi myös kotoisia, täälläkin lehtensä kellastuttamia koivuja.

Puisto tursuaa aitojen yli.

Huomenna palaamme takaisin Manhattanille, ja teemme ehkä jotakin poikkeuksellista, mutta siitä lisää huomenissa.

Isot putoukset ja paluu kukkuloiden kaupunkiin

Kävimme tänään ihmettelemässä Niagaran putoukset, ja olivathan ne todella vaikuttavat. Sanovat, että näköalat ovat paremmat sillan takana Kanadan puolelta, mutta Yhdysvaltojen puolella olevat katselupaikat olivat niin hienoja, ettemme nähneet tarpeelliseksi siirtyä tullisillan yli Kanadan puolelle.

Putoukset ovat kokeneet vuosisatojen aikana muutoksia. Putoukset ovat aikanaan olleet yksi putous, mutta maan sortumien vuoksi, paikalla on tänä päivänä useampia putouksia:

• Hevosenkengän muotoinen Horse Shoe Fall
• "Sivusta tuleva" American Fall 
• Americal Fall -putouksen vierestä putoaa kaksi kapeampaa putousta, Bridal Veil Falls

Minusta on myös liikuttavaa, että valtavat putoukset ovat viime vuosisadalla myös jäätyneet.

Pysäköimme Mr. Möhkön Niagara Falls -kansallispuiston parkkipaikalle aivan putousten viereen, ja kävelimme putouksen näköalapaikalta toiselle päätyen Niagara Falls -kaupungin keskustaan. Ensimmäinen etappimme oli Horse Shoe Fall -putouksen näköalatasanne, josta ei meinannut saada kuvaa tiheän vesihöyryn vuoksi.

Saapuessamme Horse Shoe Fall -putoukselle, paikalla oli hämmästyttävä täysi sateenkaari.

American Fall ja Bridal Veil Falls -putousten välissä käy kohina.

Horse Shoe Fall -putouksen höyry tiivistyi välillä vesipisaroiksi.

Mahtava Horse Shoe Fall pitäisi vielä joskus nähdä ilmasta.

Horse Shoe Fall -putouksesta saa paremman mielikuvan kauempaa.

"Sivusta tulevat" Bridal Veil Falls (edustalla) ja American Fall (takana)

Bridal Veil Falls -putousten vesi on valkeaa kuin häähuntu. - Siitä nimitys Bridal Veil.

Joonaksen ja putousten takana näkyy "näköalalaituri", jossa myös kävimme.

Kansallispuiston kävelytiet olivat viihtyisiä, ja keli reissumme viilein, mutta kaunis.

Näköalalaiturilta kaikki putoukset mahtuivat samaan kuvaan.
Edustalla näkyy American ja Bridal Veil Falls -putoukset, perällä hienoin Horse Shoe Fall.

Näköalalaiturilla meinasi tukka lähteä tuulen mukana komeita maisemia ihaillessa.

Tähän aikaan vuodesta putouksilla oli vähän ihmisiä, joten myös suuri osa paikoista kuten hissi kanjonin pohjalle ja monet kaupat olivat talviteloilla. Putoukset sentään putoilivat tavalliseen tyyliin ;)

Sesongin ulkopuolella kanjonin pohjalla tehdään remonttihommia. Vastaavia näköalapaikkoja on putouksilla useita.
Näköalat ovat tuolta epäilemättä hienoja, mutta sinne on asiaa ainoastaan sadevarusteet päällä.

Minulle Niagaran putoukset olivat ensikertainen kokemus, mutta paikka on ehtinyt muuttua myös Joonaksen 20 vuoden takaisesta vierailusta.

Putousten molemmin puolin, mutta erityisesti Kanadan puolelle, on rakennettu hotelleja, kasinoita ja huvipuistoja.

Aamupäivän putousvierailun jälkeen lähdimme laskeutumaan kohti New Yorkia. Kotimatkalla tässä nyt vähän niinkuin ollaan. 

Matkan varrella tapasimme miehet palkilla erään tienvarsi-hotellin edustalla.

Majoituimme vuoriston ympäröimään kaupunkiin Oneontaan, jossa Joonas vietti vaihto-oppilasvuotensa parikymmentä vuotta sitten. Joonaksen ensimmäinen vaihto-oppilasperhe asuu edelleen kaupungissa, ja vietimme mukavan illan perheen pojan kodissa, tämän perheen ja vanhempien kanssa. Veimme tuliaisiksi perheen lapsille englanniksi käännetyn "Tatun ja Patun Suomi" -kirjan, joka otettiin ilolla vastaan.

Vanha jengi koossa taas!

Isäntäväki ja Myö

Smithien perhe on mainiota seuraa, ja ilta hujahti heidän seurassaan nopeasti. Söimme illallista, pelasimme nopealiikkeistä Farkel-noppapeliä ja pöydässä oli koko ajan ainakin kaksi yhdenaikaista keskustelua menossa. Oli hauskaa! Takaisin vannoimme palaavamme, mutta ehkä ei vielä ensi vuonna. Ja Farkeleita on ehdottomasti löydettävä matkalaukkuun tuliaisiksi.

Kanada ja pois

Aamu valkeni Detroitin kasinohotellissa reissumme parhaalla aamiaisella. Aamiainen on meille tärkeä, joten olemme aina pyrkineet valitsemaan hotelleja, joissa on tarjolla Hot tai Deluxe Breakfast. Continental Breakfast yleensä tarkoittaa kunnon aamiaista, mutta esim. isommissa kaupungeissa se voi tarkoittaa vain kahvia ja donitseja. Tällä reissulla olemme pari kertaa valinneet hotellin ilman aamiasta, mutta kummallakin kerralla (Chicago ja Detroit) aamiainen on ollut ilmaiseksi tarjolla.

Poikkeuksellisen hämärää oli aamulla vielä kello 7.30.

Aamupäivällä vierailimme General Motorsin päämajan alakerrassa sijaitsevassa autonäyttelyssä, ja ihmettelimme keskustan menoa. Keskusta oli herännyt eloon ainakin siinä mielessä, että lukemattomat parkkipaikat olivat täyttyneet autoista, mutta katuelämä ihmisineen ja kauppoineen loisti poissaolollaan. Jotakin mätää tässä kaupungissa on.

Jatkoimme keskustasta hieman erilaiselle kaupunkikierrokselle.

Jo kasino-hotellin parkkitalosta bongailimme autioita rakennuksia.

Detroitin vanha rautatieasema on ollut tyhjillään ja vartioimatta vuodesta 1988. Joonas on lukenut näistä rauniorakennuksista, ja niinpä menimme myös paikkoja itse ihmettelemään. Sisälle rakennukseen meillä ei ollut mitään asiaa (niin kuin olisimme uskaltautuneet ulos autostakaan), mutta auton ikkunastakin näki hävityksen järkyttävyyden. Rakennuksesta ei ole enää jäljellä kuin upeat seinät. Iloksemme näimme muutaman työmiehen purkavan rautatieaseman ikkunoita, mikä saa turistin uskomaan aseman kunnostamisen
toteutumiseen.

Detroitin komea, vanha rautatieasema töröttää hylättynä mäellä.

Aseman jokainen ikkuna on rikottu.

Seuraavaksi etsiydyimme vuosikymmeniä tyhjillään olleen Packard-autotehtaan raunioille, ja rakennukset olivat vielä hurjemmassa kunnossa kuin rautatieasema.

Vanhat Packardin-autotehtaan rakennukset sijaitsevat keskellä asutusaluetta.

Vanhaa tehdasta on käytetty vuosikausia kaatopaikkana.

Osa rakennuksista on sortunut.

"Erilaisen kaupunkikierroksen" jälkeen etsiydyimme Detroitin naapurikaupunkiin Dearborniin Ford-tehtaan turistikierrokselle. Kyseinen tehdas on itse Henry Fordin 1930-luvulla perustama, ja siellä aloitettiin autojen sarjatuotanto ensimmäisenä maailmassa. Nykyisin tässä tehtaassa valmistetaan suosittuja Ford F-150 pick-uppeja. Kierroksen parasta antia oli omatoiminen tutustuminen tämän automallin kokoonpanolijaan. Matkaopaskirjan mukaan kierrokseen kuluisi 45 minuuttia, mutta me saimme kulutettua aikaa tehtaalla yli kaksi tuntia.

Tehdaskierroksen lisäksi tutustuimme tehtaan toimintaan näköalatasanteelta.

Valtavan tehdaskiinteistön sadevesijärjestelmä on korvattu kasveilla, ja valaistuksen sähkönkulutusta vähennetty kattoikkunoilla.

Viihdyttyämme puoli päivää Fordilla, meillä oli jo kova kiire tien päälle. Reittimme kulki Detroitista joen yli Kanadan puolelle ja siitä edelleen Erie-järven pohjoisrantaa kohti Ontario-järveä ja Niagaran putouksia. Rajamuodollisuudet Kanadan ja USA:n rajoilla menivät kevyesti.

Maantienopeudet Kanadan puolella ovat hitaammat ja mailit muuttuvat kilometreiksi, mutta muuten maantiematkailu sujui kuten Yhdysvaltojen puolella.

Tänään oli Halloween. Olemme koko reissumme ajan saaneet ihastella ja naureskella pihojen Halloween-koristeille, joskaan koristeiden määrä ei ole läheskään sitä mitä joulun aikaan.

Tässä yksi näkemistämme koristeita hauskin.

Jonkun verran meiltä on lähipiiri kysellyt, miten olemme pärjänneet lumen kanssa. Itärannikon lumimyrsky oli raju, ja ihmiset erikoisesti New Jerseyssä kärsivät siitä polttoainepulan ja sähkökatkosten merkeissä edelleen. Lumimyrsky ei kuitenkaan yltänyt tänne asti, joten olemme saaneet rauhassa körötellä kitkoillamme kuivalla asfaltilla.

Niagaran putoukset melkein kohisevat tuossa korvanjuuressa, ja huomenna valoisalla ehkä jopa näemme ne. Huomenna matka jatkuu myös New Yorkin osavaltioon, ja innolla jo odotamme huomista Joonaksen toisen vaihto-oppilasaikaisen perheen tapaamista.