Isot putoukset ja paluu kukkuloiden kaupunkiin

Kävimme tänään ihmettelemässä Niagaran putoukset, ja olivathan ne todella vaikuttavat. Sanovat, että näköalat ovat paremmat sillan takana Kanadan puolelta, mutta Yhdysvaltojen puolella olevat katselupaikat olivat niin hienoja, ettemme nähneet tarpeelliseksi siirtyä tullisillan yli Kanadan puolelle.

Putoukset ovat kokeneet vuosisatojen aikana muutoksia. Putoukset ovat aikanaan olleet yksi putous, mutta maan sortumien vuoksi, paikalla on tänä päivänä useampia putouksia:

• Hevosenkengän muotoinen Horse Shoe Fall
• "Sivusta tuleva" American Fall 
• Americal Fall -putouksen vierestä putoaa kaksi kapeampaa putousta, Bridal Veil Falls

Minusta on myös liikuttavaa, että valtavat putoukset ovat viime vuosisadalla myös jäätyneet.

Pysäköimme Mr. Möhkön Niagara Falls -kansallispuiston parkkipaikalle aivan putousten viereen, ja kävelimme putouksen näköalapaikalta toiselle päätyen Niagara Falls -kaupungin keskustaan. Ensimmäinen etappimme oli Horse Shoe Fall -putouksen näköalatasanne, josta ei meinannut saada kuvaa tiheän vesihöyryn vuoksi.

Saapuessamme Horse Shoe Fall -putoukselle, paikalla oli hämmästyttävä täysi sateenkaari.

American Fall ja Bridal Veil Falls -putousten välissä käy kohina.

Horse Shoe Fall -putouksen höyry tiivistyi välillä vesipisaroiksi.

Mahtava Horse Shoe Fall pitäisi vielä joskus nähdä ilmasta.

Horse Shoe Fall -putouksesta saa paremman mielikuvan kauempaa.

"Sivusta tulevat" Bridal Veil Falls (edustalla) ja American Fall (takana)

Bridal Veil Falls -putousten vesi on valkeaa kuin häähuntu. - Siitä nimitys Bridal Veil.

Joonaksen ja putousten takana näkyy "näköalalaituri", jossa myös kävimme.

Kansallispuiston kävelytiet olivat viihtyisiä, ja keli reissumme viilein, mutta kaunis.

Näköalalaiturilta kaikki putoukset mahtuivat samaan kuvaan.
Edustalla näkyy American ja Bridal Veil Falls -putoukset, perällä hienoin Horse Shoe Fall.

Näköalalaiturilla meinasi tukka lähteä tuulen mukana komeita maisemia ihaillessa.

Tähän aikaan vuodesta putouksilla oli vähän ihmisiä, joten myös suuri osa paikoista kuten hissi kanjonin pohjalle ja monet kaupat olivat talviteloilla. Putoukset sentään putoilivat tavalliseen tyyliin ;)

Sesongin ulkopuolella kanjonin pohjalla tehdään remonttihommia. Vastaavia näköalapaikkoja on putouksilla useita.
Näköalat ovat tuolta epäilemättä hienoja, mutta sinne on asiaa ainoastaan sadevarusteet päällä.

Minulle Niagaran putoukset olivat ensikertainen kokemus, mutta paikka on ehtinyt muuttua myös Joonaksen 20 vuoden takaisesta vierailusta.

Putousten molemmin puolin, mutta erityisesti Kanadan puolelle, on rakennettu hotelleja, kasinoita ja huvipuistoja.

Aamupäivän putousvierailun jälkeen lähdimme laskeutumaan kohti New Yorkia. Kotimatkalla tässä nyt vähän niinkuin ollaan. 

Matkan varrella tapasimme miehet palkilla erään tienvarsi-hotellin edustalla.

Majoituimme vuoriston ympäröimään kaupunkiin Oneontaan, jossa Joonas vietti vaihto-oppilasvuotensa parikymmentä vuotta sitten. Joonaksen ensimmäinen vaihto-oppilasperhe asuu edelleen kaupungissa, ja vietimme mukavan illan perheen pojan kodissa, tämän perheen ja vanhempien kanssa. Veimme tuliaisiksi perheen lapsille englanniksi käännetyn "Tatun ja Patun Suomi" -kirjan, joka otettiin ilolla vastaan.

Vanha jengi koossa taas!

Isäntäväki ja Myö

Smithien perhe on mainiota seuraa, ja ilta hujahti heidän seurassaan nopeasti. Söimme illallista, pelasimme nopealiikkeistä Farkel-noppapeliä ja pöydässä oli koko ajan ainakin kaksi yhdenaikaista keskustelua menossa. Oli hauskaa! Takaisin vannoimme palaavamme, mutta ehkä ei vielä ensi vuonna. Ja Farkeleita on ehdottomasti löydettävä matkalaukkuun tuliaisiksi.