Kanada ja pois

Aamu valkeni Detroitin kasinohotellissa reissumme parhaalla aamiaisella. Aamiainen on meille tärkeä, joten olemme aina pyrkineet valitsemaan hotelleja, joissa on tarjolla Hot tai Deluxe Breakfast. Continental Breakfast yleensä tarkoittaa kunnon aamiaista, mutta esim. isommissa kaupungeissa se voi tarkoittaa vain kahvia ja donitseja. Tällä reissulla olemme pari kertaa valinneet hotellin ilman aamiasta, mutta kummallakin kerralla (Chicago ja Detroit) aamiainen on ollut ilmaiseksi tarjolla.

Poikkeuksellisen hämärää oli aamulla vielä kello 7.30.

Aamupäivällä vierailimme General Motorsin päämajan alakerrassa sijaitsevassa autonäyttelyssä, ja ihmettelimme keskustan menoa. Keskusta oli herännyt eloon ainakin siinä mielessä, että lukemattomat parkkipaikat olivat täyttyneet autoista, mutta katuelämä ihmisineen ja kauppoineen loisti poissaolollaan. Jotakin mätää tässä kaupungissa on.

Jatkoimme keskustasta hieman erilaiselle kaupunkikierrokselle.

Jo kasino-hotellin parkkitalosta bongailimme autioita rakennuksia.

Detroitin vanha rautatieasema on ollut tyhjillään ja vartioimatta vuodesta 1988. Joonas on lukenut näistä rauniorakennuksista, ja niinpä menimme myös paikkoja itse ihmettelemään. Sisälle rakennukseen meillä ei ollut mitään asiaa (niin kuin olisimme uskaltautuneet ulos autostakaan), mutta auton ikkunastakin näki hävityksen järkyttävyyden. Rakennuksesta ei ole enää jäljellä kuin upeat seinät. Iloksemme näimme muutaman työmiehen purkavan rautatieaseman ikkunoita, mikä saa turistin uskomaan aseman kunnostamisen
toteutumiseen.

Detroitin komea, vanha rautatieasema töröttää hylättynä mäellä.

Aseman jokainen ikkuna on rikottu.

Seuraavaksi etsiydyimme vuosikymmeniä tyhjillään olleen Packard-autotehtaan raunioille, ja rakennukset olivat vielä hurjemmassa kunnossa kuin rautatieasema.

Vanhat Packardin-autotehtaan rakennukset sijaitsevat keskellä asutusaluetta.

Vanhaa tehdasta on käytetty vuosikausia kaatopaikkana.

Osa rakennuksista on sortunut.

"Erilaisen kaupunkikierroksen" jälkeen etsiydyimme Detroitin naapurikaupunkiin Dearborniin Ford-tehtaan turistikierrokselle. Kyseinen tehdas on itse Henry Fordin 1930-luvulla perustama, ja siellä aloitettiin autojen sarjatuotanto ensimmäisenä maailmassa. Nykyisin tässä tehtaassa valmistetaan suosittuja Ford F-150 pick-uppeja. Kierroksen parasta antia oli omatoiminen tutustuminen tämän automallin kokoonpanolijaan. Matkaopaskirjan mukaan kierrokseen kuluisi 45 minuuttia, mutta me saimme kulutettua aikaa tehtaalla yli kaksi tuntia.

Tehdaskierroksen lisäksi tutustuimme tehtaan toimintaan näköalatasanteelta.

Valtavan tehdaskiinteistön sadevesijärjestelmä on korvattu kasveilla, ja valaistuksen sähkönkulutusta vähennetty kattoikkunoilla.

Viihdyttyämme puoli päivää Fordilla, meillä oli jo kova kiire tien päälle. Reittimme kulki Detroitista joen yli Kanadan puolelle ja siitä edelleen Erie-järven pohjoisrantaa kohti Ontario-järveä ja Niagaran putouksia. Rajamuodollisuudet Kanadan ja USA:n rajoilla menivät kevyesti.

Maantienopeudet Kanadan puolella ovat hitaammat ja mailit muuttuvat kilometreiksi, mutta muuten maantiematkailu sujui kuten Yhdysvaltojen puolella.

Tänään oli Halloween. Olemme koko reissumme ajan saaneet ihastella ja naureskella pihojen Halloween-koristeille, joskaan koristeiden määrä ei ole läheskään sitä mitä joulun aikaan.

Tässä yksi näkemistämme koristeita hauskin.

Jonkun verran meiltä on lähipiiri kysellyt, miten olemme pärjänneet lumen kanssa. Itärannikon lumimyrsky oli raju, ja ihmiset erikoisesti New Jerseyssä kärsivät siitä polttoainepulan ja sähkökatkosten merkeissä edelleen. Lumimyrsky ei kuitenkaan yltänyt tänne asti, joten olemme saaneet rauhassa körötellä kitkoillamme kuivalla asfaltilla.

Niagaran putoukset melkein kohisevat tuossa korvanjuuressa, ja huomenna valoisalla ehkä jopa näemme ne. Huomenna matka jatkuu myös New Yorkin osavaltioon, ja innolla jo odotamme huomista Joonaksen toisen vaihto-oppilasaikaisen perheen tapaamista.

Dead Detroit

Möhkön nokka kääntyi aamulla Detroitin suuntaan. Alkumatkasta ajoimme Michigan-järven eteläreunaa, joka on Indianan osavaltiota ja suosittua kalastus- ja lomailualuetta. Emme malttaneet tälläkään kertaa pysytellä isolla tiellä, vaan kurvasimme vanhalle valtatie 12:lle ja poikkesimme vielä pienemmälle kadulle veden toivossaLong Islandin kohdalla. Löytyihän se iso vesi sekä rivistö järven rantaan rakennettuja taloja. Ei mitään öky-merenrantahuviloita kuin mitä koko Atlantin rannikko oli täynnä, vaan vaatimattomampaa ja epäsiistimpää, mutta kotoisempaa seutua.  

Kauhistelimme Michigan Cityn keskellä asutusta olevaa "ydinvoimalaa", joka osoittautui kuitenkin hiilivoimalan jäähdytystorniksi.

Michigan City on ihan pikkukaupunki, mutta ei niin pieni etteikö sinne voisi rakentaa kasinoa.

Long Islandin huviloissa ei juurikaan näkynyt liikettä näin lokakuun lopulla.

Hiekkaranta on hoitamaton, mutta uskomattoman sileä.

Ihastelimme takana näkyvän autotallin ilmassa olevaa, taloon johtavaa kulkusiltaa.

Tien päällä sitä näkee kaikenlaista, osa 2 (ei herkille lukijoille):

Menehtyneen peuran kuljetus pick-upin lavalla oli mauton.

Tien päällä sitä näkee kaikenlaista, osa 3:

Säälittävin liikennevalo ikinä, oikealla

Minulla on ollut tapana kuvata kauniita tai erikoisia siltoja. Vasta tänään tuli vastaan tämän reissun ensimmäiset valokuvaukselliset sillat.

Valtatie 94:n siniset sillat ovat raikkaat.

Söimme matkalla Cracker Barrel -ketjun ravintolassa moottoritien varressa. Ravintolaketjun nimi (Keksitynnyri) ei ole meitä houkutellut, mutta olemme huomioineet, että paikat ovat suosittuja. Tänään sitten uskaltauduimme yhteen Keksitynnyriin, silläkin uhalla, että tarjolla olisi ollut vain maitoa ja suklaakeksejä. Löysimme kuitenkin aito-amerikkalaista kotiruokaa tarjoilevan, sisustukseltaan talonpoikaistyyliä edustavan ja täpötäyden ravintolan, jossa räiskyi takkatuli. Kaiken kruunasi se, että oli sunnuntai ja ihmiset olivat pukeutuneet kauniisti kirkon jälkeiselle(?) lounaalle.

Satuimme eilen illalla löytämään edullisen huoneen Detroitin keskustan neljän tähden Greektown Casino -hotellista, johon majoituimme tänään iltapäivällä.

Vuonna 2009 valmistunut Greektown Casino Hotel on yksi harvoista keskustan uusista rakennuksista.

Moderni hotelli poikkeaa sisustukseltaan paljon amerikkalaisesta hotellisisustuksesta. Nimittäin ei väliä kuinka hienossa hotellissa olemme aiemmin olleet (Las Vegasin Luxor tai Atlantic Cityn Trump Taj Mahal), niin seinät ovat aina olleet maalattuja ja lattiat kirjavaa kokolattiamattoa. Greektown Casino Hotel on tyylikäs, moderni ja raikas. Huoneen eteinen ja pesutilat ovat laattaa, ja seinät hillittyä tapettia ja tehosteseinää. Kiintokalusteet ovat lämmintä kirsikkaa, kun tavallisesti kalusteet ovat täälläpäin tummia irtopöytiä ja -laatikostoja. Lisää valokuvia tästä raikkaasta hotellista löytyy Tiältä.

Näköala hotellin 26. kerroksesta keskustaan on huikea. Vähän erilainen kuin kotona.

Iltapäivä oli pitkällä saapuessamme hotelliin, joten heti alkujärkytyksestä toivuttuamme jalkauduimme keskustaan. Kompaktia keskustaa kiertää näppärä metro nimeltään People Mover, jonka kyytiin voi hypätä 50 sentin hintaan. Otimme siis ensituntumaa keskustaan kiskoilla dollarin kokonaishintaan.

Ensimmäisestä vaunusta näki eteenpäin.

Kiersimme ensin koko metroreitin, ja jäimme pois Renessance Centerillä, jossa sijaitsee mm. General Motorsin pääpaikka.

1970-luvulla rakennettua tornikompleksia on sittemmin laajennettu ja remontoitu.

GM:n torni oli avoinna myös näin sunnuntai-iltana, mutta sisällä paikat olivat kiinni eikä ihmisiä ollut muita kuin me, vartijat sekä intialainen perhe.

Yhteenliimatuista lasisoiroista kootut massiiviset lasiseinät olivat upeita.

Saimme hiukan esimakua GM:n Show Roomista.

Hotellimme, keskustan yleisilme ja GM:n pääkonttori yllättivät meidät hienoudellaan, mutta kun jalkauduttuamme keskustan pääkadulle Woodward Mallille vahvistuivat aiemmat mielikuvamme kaupungin ongelmista. Iltaseitsemältä kaupunki oli käytännössä tyhjä, ja pimeys paljasti tyhjänä olevien ja rähjäisten kiinteistöjen määrän.

Pääkadulla oli päällipuolin siistiä ja keskustan kaduilla sai kävellä täysin rauhassa, mutta palveluita ei ollut ja turistit loistivat poissaolollaan.

Useita jollei kymmeniä rähjäisiä rakennuksia oli tyhjillään suhteellisen lyhyen pääkadun varrella.

Joidenkin rauniotalojen huoneissa paloi valot ikäänkuin niissä olisi ollut elämää.

Mutta tarkemmalla silmäyksellä näkee, että kulissiksi yhdellä loisteputkivalolla valaistu kämppä on asumiskelvoton.

Autoteollisuudestaan ja sen ongelmista tunnettu Detroit vaikuttaisi todellakin olevan ahdingossa. Toivon ensivaikutelmani olevan väärä, ja huomenna, maanantaiaamuna palaammekin keskustan kaduille kuulostelemaan tilannetta. Lisäksi tutustumme omatoimisesti mm. vuosikymmeniä tyhjinä olleille Packard-autotehtaan raunioille sekä suljetulle keskustan rautatieasemalle.

Detroitin ympärillä toimii myös edelleen useita elinvoimaisia autotehtaita, ja toivomme pääsevämme Ford-tehtaan turistikierrokselle.

Upea Chick-A-Go

Eilisestä bussimatkasta viisastuneena pyyhkäisimme metroasemalle tänään autolla, ja saimme auton parkkiin päiväksi $4:n hintaan, mikä on vähemmän kuin bussimatkan hinta. Metromatkaamme keskustaan piristi loppumatkasta eteemme leiriytynyt kaveri, joka oli bilettänyt koko edellisen yön ja saanut kaveriltaan täysiä pulloja merkkiviinoja. Kaveri oli kuin lapsi jouluaattona esitellessään meille saamiaan viinapulloja: "Oh man! A brand new bottle of Bacardi! This costs like $25!".

Keli oli viileä, mutta kirkas ja aurinkoinen. Keskustassa törmäsimme ensi töiksemme kovahermoiseen ikkunan pesuporukkaan:
Kolme kaveria pesee pilvenpiirtäjän seinää

Marilynin edustalla oli tungosta, joten päädyttiin kuvaamaan neitokaisen peräpuolelta.

Saimme Michigan/Randolph vierailukeskuksesta vinkin Arkkitehtuurijärjestön järjestämistä jokiristeilyistä, ja suuntasimme sieltä Michigan/Wacker -risteykseen ja sieltä alan Chicago-joen varteen kyselemään lippuja. Emme mahtuneet juuri lähtemässä olevalle risteilylle, mutta seuraavalle kylläkin.

Jokiristeillylle starttasi täysi laivallinen, arviomme mukaan parisen sataa ihmistä. Jokiristeily oli (hyisestä tuulesta huolimatta) uskomattoman hieno, kiitos siitä erinomaiselle oppaalle sekä upealle kaupungille.

Chicagon keskusta paloi joskus 1800-luvulla, minkä jälkeen kaupungissa on vältetty todenteolla puurakentamista. Samaan saumaan on alkanut myös pilvenpiirtäjien rakentaminen, joita Chicagon keskusta on väärällään.

Pilvenpiirtäjät ovat parhaimmillaan joelta katsottuina.

Tornitalojen väliin mahtuu viheralueita.

Kaupunkiin voi tutustua täällä monin tavoin. Kuten kuvasta näkyy niin mm. speed-veneestä tai kajakista.

Tuolla sitä oltiin eilen: Sears Towerin (nyk. Willis) 103. kerroksen lasisilla terasseilla.

Sears -tornin läheisyydestä löytyy yllättävän edullista asuntokantaa.

Marine-tornien alemmista kerroksista löytyy näköalapaikat asukkaiden autoille.

Vuonna 2008 valmistuneesta Trump Towerista (oikealla) on edelleen suuri osa tyhjillään.

Beth ja Erika sen tiesivät. Chicagon taivaanranta on upea.

Ei uskoisi valokuvaksi..?

Ihastuin Aqua-pilvenpiirtäjän erikoisiin ja pehmeisiin muotoihin. Rakennuksen on suunnitellut Jeanne Gang.

Iltapäivällä jalkauduimme Chicagon kaduille tallaten ensin The Magnificent Mailin ja Michigan-järven rantaa pitkin keskustan Navy Pier:in.

Chicago tarjoaa uskomattomat lenkkeily- ja pyöräilyreitit.

Kaupunkiin voi tutustua myös Segway-kierrokseksella.

Päädyimme auringon laskiessa Navy Pier:lle, jossa oli juuri alkamassa tapahtuma Halloween-hengessä. Väkeä oli jo alkuillasta tungokseksi asti: Perheitä, opiskelijoita, turisteja ja kaveriporukoita. Paikkaa oli hienosti koristeltu Halloween-koristein, ja osa porukasta oli pukeutunut teeman mukaisesti pukukilpailun voiton toivossa. Huvipuisto pyöri, esiintyvät taiteilijat valtasivat laiturin ja arvaten hieno ilotulitus olisi ollut tulossa iltayhdeksältä, jota emme kuitenkaan enää jaksaneet jäädä odottamaan.

Henkeäsalpaavan kaunis Chicagon silhuetti auringon laskiessa

Halloween on saapunut Navy Pier:in.

Chicago on kaunis ja ihmisen kokoinen paikka. Pienen surffailun jälkeen saimme yllätykseksemme todeta, että kylältä, siis ihan kaupungin ytimestä, löytyy myös ihmisen kokoista asumista. Lisää tästä Highrises -asuntoportaalista. Suureen osaan keskustan asunnoista liittyy parkkipaikkakin, mikä esim. Helsingissä on usein mahdoton toive.

Raskain mielin jätämme tämän hienon paikan tältä erää taaksemme ja suunnistamme kohti uusia seikkailuja.

Säätiedotus

Jee, lunta tulossa:

Ylen uutinen aiheesta

Hässäkkä

Ennenkuin jätän St. Louisen taakseni, on syytä mainita, että St. Louis Cardinals voitti eilisen baseball-matsinsa Texasin mitä lie joukkuetta vastaan. Kyseessä oli ilmeisesti joku loppu-ottelu, ja siksi peli oli niin iso juttu kaupugissa. Go Cardinals!

Matkustimme suorinta tietä St. Louisista Chicagoon, ja majoituimme metrolinjan päähän Bridgeview-nimiseen kaupunkiin. Metroasemalle matkustimme Amerikassa ensimmäistä (ja todennäköisesti viimeistä kertaa) bussilla. Metroyhteys sen sijaan on länsimainen, ja kaikki metrolinjat kiertävät kivasti koko Chicagon keskusta-alueen. Keskustaa katutason yläpuolella kiertävä metrolinja tunnetaan luuppina (The Loop).

Päivä alkoi kääntyä iltaan saapuessamme keskustaan, ja mahakin murisi, mutta päätimme vierailla Sears Towerin (nykyisin Willis Tower) huipulla. Olimme asennoituneet jonottamaan kaupungin ykköskohteeseen, mutta onneksemme emme joutuneet odottamaan sen enempää kuin hissiä yleensä. Tämä on niin luksusta matkustaa sesongin ulkopuolella.

Nousimme Chicagon taivasterassille kreivin aikaan ennen auringon laskua.

Upea Chicago vetää vertoja joka itse Manhattanille.

Sears-tornin näköalatasanne sijaitsee 103. kerroksessa, yli 400 metrin korkeudessa.

Pilvenpiirtäjät näyttävät ylhäältä miniatyyrikaupungilta.

Tornin "tylsälle" sivulle on rakennettu muutama lasiparveke, jonka päällä voi seisoskella ja vaikka hyppiä, miten isolla porukalla tahansa. Tunne lasilla seisoessa oli veikeä.

Me kaksi 400 metriä katutasosta

Eikä pelota yhtään.

Palattuamme taivaanrajasta nälkä alkoi olla infernaalinen, oli pimeää emmekä viitsineet enää lukea karttaa. Niinpä kävelimme sille suunnalle missä oli ihmisiä. Päädyimme keskelle Occupy Chicago -mielenosoitusta, eikä kaipaamaamme "oikeaa ravintolaa" ollut näköpiirissä. Kolmannen McDonaldsin kohdalla kurvasimme sisälle, ja tilatimme nälissämme Ceasar-salaatit. Kesken kaninruuan syönnin kadulla alkoi tapahtua, ja McGourmet illallisen päätteeksi ehdimme tapahtumaa ulos ihmettelemään.

Valtava fillarikulkue tukki Federal Reserve Bank of Chicagon edestä kulkevan South LaSalle kadun.

Mielenosoitus vaati vaurauden tasaisempaa jakoa, ja tunnelma oli käsinkosketeltava. Jo nyt tietää, että tulemme olemaan aamun uutisissa.

http://www.youtube.com/watch?v=PMDF1cLYWZ8