Valtavat käryävät vuoret

Kirjoittaessani tätä on jo myöhä ja meinaan ihan nukkua istualleni, mutta täytyyhän sitä vielä päivän tapahtumat paivittää. Tänään siirryimme Pohjois-Carolinasta Great Smoky Mountains -kansallispuiston yli Tenneseehen. Ajoimme kansallispuistoon Cherokee intiaanikylän kautta, jonka pääkatua vierustaa kymmenet motellit, matkamyymälät ja ravintolat. Sivutiet kiinnostivat meitä savuisten vuorten historiaa enemmän, joten mm. Cherokee intiaanimuseo jäi tällä kertaa väiin. Pitkällä matkalla on usein vaikeaa päättää, mihin mennä ja osallistua, kun joka paikkaan ei millään ehdi. Intiaanien kohdalla päätös oli helppo, koska onhan meillä jo intiaanin käyntikortti.

Paikallisen joulupukinmaan vuoristorata pilkistää puskista.

Ensin kiersimme Balsam-vuorenm offroad-reitin, eikä vähiten innostuneena siitä, että reitti on pääosin päällystämätöntä ja yksisuuntaista tietä.

Tiemerkintöjen värit ovat kartalla vastaavat kuin rinnekartoissa. Punainen väri tarkoittaa keskivaikeaa ja musta vaikeaa.

Pikkutieltä ei risukon vuoksi juuri maisemia ihailtu, mutta reitti oli ajoelämyksellisesti antoisa.

Noin 1500 metriä alapuolella kiemurteleva tie näyttää ilmoista pikkupurolta.

Sää suosi meitä tänään, ja aurinko hohkasi koko päivän. Toisin kuin muutama päivä aiemmin Skyline Drivella.

Syksyn lehdet koristivat myös etusäleikköä.

Great Smoky Mountains -kansallispuiston opastukset ovat surkeat! Seikkailimme aikalailla Cherokee-kylällä ennenkuin löysimme Balsam-reitin alun ja myöhemmin kansallispuiston sisäänkäynnin. Aamupäivän seikkailuistä jäi mieleen, että cherokeet piilottelevat kansallispuiston kylttejä, jotta puistoon matkalla olevat turistit pysyisivät heidän kylällään kauemmin.

Kapean ja pomppuisen Balsam-vuoristoreitin jälkeen kansallispuiston leveät asfalttitiet tuntuivat kiitoteiltä. Upeita maisemia sen sijaan riitti, eikä niihin helposti kyllästykään.

Great Smoky Mountains oli tosi great..

..ja smokey. Vuorten sininen "savu" on sumua ja vesihöyryä.

Näköalapaikalla riitti maanantainakin porukkaa.

Kansallispuiston reiteillä on useita vanhoja tunneleita.

Päivä kävi lyhyeksi savuisilla vuorilla, ja jouduimme tulemaan sieltä pois Pigeon Forgessa. Olihan edessä vielä liki neljän tunnin ajo majapaikkaan. Pigeon Forgesta meille tuli mieleen Orlandon Kissimmee, jonka pääkadun varrella on kymmenittäin hotelleja ja kaiken maailman ajanviettomahdollisuuksia. Illan suussa saavuimme lopulta uuteen villeen, Nashvilleen. Saamiemme matkavinkkien perusteella otimme hotellin kaupungin keskustasta (tai oikeammin keskustan takapihalta), josta pääsimme jalkapelissä luikkimaan joen yli Nashvillen elävään, country-musiikkia kaikuvaan keskusta-alueeseen The Districtiin. Alueella sijaitsee kymmeniä baareja, joissa soitetaan live-musiikkia jok'ikinen ilta. Kävimme yksillä Bridgestone Areenan nurkilla Rippy's -baarissa ja toisilla National Underground -klubilla. The Districtin tunnelma näin maanantai-iltana oli mahtava. Fiilis ei vedä vertoja New Orleansin riehakkaalle menolle, mutta peittoaa mennen tullen kotikaupunkimme koko vuoden kulttuuritarjonnan.