Cape May ja Pelihelevetti

Päivä valkeni Gloucester Cityn Quality Innissä. Aikaeron johdosta ei se nukuttanut vielä tänäkään aamuna, vaan pääsimme lähtemään tien päälle hyvissä ajoin ennen yhdeksää.

Möhkö oli saanut monia peltikavereita illan ja yön aikana. Jotenkin tuo Smart ei vaan sovi yhtään tähän kuvaan.

Määräpäämme tänään oli itärannikon Las Vegas eli Atlantic City, mutta matkan varrella poikkesimme New Jerseyn eteläosan herttaisessa Cape Mayssa. USA:ssa kaupunkien välillä on hyvät moottoritiet, mutta niitä ajellessa ei näe muuta kuin pusikoita. Matkasimme Cape Mayhin tietä numero 47, joka on karttakirjassa merkitty näköalareitiksi. Mielenkiintoinen, kaupunkien läpi kulkeva reitti se olikin, mutta aikaa matkantekoon kului moottoritietä enemmän. Myös matka Cape Maystä Atlantic Cityyn olisi hujahtanut alle tunnin Garden State Parkwayta pitkin, mutta sen sijaan valitsimme rannikon tuntumassa kulkevan pienemmän maantien, mikä osoittautui varsin mielenkiintoiseksi reitiksi. Aina kannattaa poiketa isolta tieltä! 

130 mailia ja 4.5 tuntia kului tämän päiväisiin ajeluihin.

Ennen Cape Mayta poikkesimme niemen kärjessä olevan majakan juurella. Kymmenien kilometrien mittainen ranta Cape Maystä Atlantic Cityyn on sileää vaaleaa hiekkaa. Auringonpalvontasesonki on jo päättynyt, mutta rannalla oli vielä mukavan lämmin. Olisi voinut heittää teepaitasilleen, jollei olisi tuullut niin älyttömän kovasti.

Valkoinen hieno hiekka oikein kutsuu rannalle.

Toisella meni hiekkaa kenkään.

Cape May on herttainen pikkukaupunki, joka on väärällään henkeäsalpaavan kauniita, vanhoja taloja. Arkkitehtuuri on samankaltaista kuin Key Westissä, mutta kaupungin henki on erilainen, rauhallinen ja kotoisa. Cape Mayn muutaman kadunpätkän mittaisessa keskustassa on somia butiikkeja, joiden hintataso on maltillinen. Pääkatu oli lisäksi koristeltu nätisti kurpitsoin, maissiruo'oin ja variksen pelättimin Halloweenin tyyliin.

Taiteilija päivystää galleriansa edessä.

Joku neropatti oli tuonut uuden Mersun mainospaikalle kirkon eteen, ja sekös toi mieleen vanhan Janis Joplinin kappaleen:

Oh Lord won't you buy me a  Mercedes Benz

Rivitalo Cape Mayn tyyliin

Kuljimme Cape Mayssä henkeä haukkoen toinen toistaan kauniimpien puurakennuksien välissä.

Rantabulevardinrakennukset ovat arvokkaimpia.

Minäkin tahdon nurmikon, joka ei kasva voikukkaa ja joka rajautuu laattoihin.

Käytännössä koko saaristotietä Cape Maystä Atlantic Cityyn reunustaa lomahuviloiden jono. New Jersey on USA:n tiheimmin asuttu osavaltio, ja täällä Atlantin rannikon kesämökeillä Sopranot viettävät lomiaan.

Kymmeniä kilometrejä pelkkää kaupunkia tai lomahuvilaa, vieri vieressä.

Huvittava SM-pankki matkan varrelta.

Majoituimme Atlantic Cityssä Trump Taj Mahaliin. Möhköllä teki tiukkaa mahtua hotellin autohalliin. Ohjekirjan mukaan, möhkön piti heittämällä mahtua korkeudesta autohalliin (max. 6.4 jalkaa), mutta tarkalle se meni.

Eipä jäänyt montaa senttiä kattokaiteiden ja aukon yläpalkin väliin.

Atlantic Cityssä hotellit ja kasinot sijoittuvat pitkälti meren rantaan ja niitä yhdistää kilometrien mittainen Boardwalk -laituri. Boardwalkin varrelle mahtuu myös huvipuisto, kauppoja, hierontapaikkoja ja ravintoloita. Vierailimme ensimmäisellä pitkällä Amerikan matkallamme Las Vegasissa, ja odotimme Atlantic Cityltä jotakin samanlaista. Ainahan sitä voi odottaa. Atlantic Cityn kasinot ja niiden viihdetarjonta ovat tylsiä verrattuna Las Vegasin vastaaviin, mutta sen sijaan tämä on mukavasti ihmisen kokoinen paikka. Lisäksi Atlantic Cityn hiekkaranta on kesäaikana varmaan suosittu auringon-ottajien keskuudessa, kun taas Las Vegas on viihdekeidas keskellä autiomaata. Boardwalkilta poiketessa kahden korttelin verran kohtaa toisenlaisen Atlantic Cityn. Ikävä myöntää, mutta Boardwalkin takapihalta haluaa välittömästi palata takaisin "valkoiselle alueelle".

Hotellimme Trump Taj Mahal on tyypillinen kasinohotelli upeine auloineen, äänekkäine kasinoineen ja hulppeine huoneineen. Hotellin rakentamisessa on 1990-luvun alussa käytetty koko italialaisen Carrera-marmorin kahden vuoden tuotanto, ja rakennuksen kristallivalaisimiin on käytetty 14 miljoonaa sen aikaista dollaria.

Ocean view huoneemme ikkunasta

Boardwalkilla oli sunnuntaina "hiljaista".

Ripley's museon julkisivu oli Boadwalkin villeimpiä.

Ceasar's Palacen edustalla on jättimäinen Monopoly-peli.

Las Vegas on absurdi tekomaailma, johon en aikanaan ihastunut ollenkaan. Atlantic City on toisenlainen, mutta tännekään minulla ei ole intoa palata. Kerran paikan nähtyäni en usko paikalla olevan minulla uutta tarjottavaa. Maksamme yöpymisestä yhdessä  kaupungin hienoimmista hotelleista 60€ emmekä pelaa, joten ei meitä tänne varmaan takaisin haluttaisikaan ;) Kolikolla on aina kaksi puolta.

Kaikesta huolimatta, terveisiä Taj Mahalista!
Greetings from the Taj Mahal of Atlantic City!