Dead Detroit

Möhkön nokka kääntyi aamulla Detroitin suuntaan. Alkumatkasta ajoimme Michigan-järven eteläreunaa, joka on Indianan osavaltiota ja suosittua kalastus- ja lomailualuetta. Emme malttaneet tälläkään kertaa pysytellä isolla tiellä, vaan kurvasimme vanhalle valtatie 12:lle ja poikkesimme vielä pienemmälle kadulle veden toivossaLong Islandin kohdalla. Löytyihän se iso vesi sekä rivistö järven rantaan rakennettuja taloja. Ei mitään öky-merenrantahuviloita kuin mitä koko Atlantin rannikko oli täynnä, vaan vaatimattomampaa ja epäsiistimpää, mutta kotoisempaa seutua.  

Kauhistelimme Michigan Cityn keskellä asutusta olevaa "ydinvoimalaa", joka osoittautui kuitenkin hiilivoimalan jäähdytystorniksi.

Michigan City on ihan pikkukaupunki, mutta ei niin pieni etteikö sinne voisi rakentaa kasinoa.

Long Islandin huviloissa ei juurikaan näkynyt liikettä näin lokakuun lopulla.

Hiekkaranta on hoitamaton, mutta uskomattoman sileä.

Ihastelimme takana näkyvän autotallin ilmassa olevaa, taloon johtavaa kulkusiltaa.

Tien päällä sitä näkee kaikenlaista, osa 2 (ei herkille lukijoille):

Menehtyneen peuran kuljetus pick-upin lavalla oli mauton.

Tien päällä sitä näkee kaikenlaista, osa 3:

Säälittävin liikennevalo ikinä, oikealla

Minulla on ollut tapana kuvata kauniita tai erikoisia siltoja. Vasta tänään tuli vastaan tämän reissun ensimmäiset valokuvaukselliset sillat.

Valtatie 94:n siniset sillat ovat raikkaat.

Söimme matkalla Cracker Barrel -ketjun ravintolassa moottoritien varressa. Ravintolaketjun nimi (Keksitynnyri) ei ole meitä houkutellut, mutta olemme huomioineet, että paikat ovat suosittuja. Tänään sitten uskaltauduimme yhteen Keksitynnyriin, silläkin uhalla, että tarjolla olisi ollut vain maitoa ja suklaakeksejä. Löysimme kuitenkin aito-amerikkalaista kotiruokaa tarjoilevan, sisustukseltaan talonpoikaistyyliä edustavan ja täpötäyden ravintolan, jossa räiskyi takkatuli. Kaiken kruunasi se, että oli sunnuntai ja ihmiset olivat pukeutuneet kauniisti kirkon jälkeiselle(?) lounaalle.

Satuimme eilen illalla löytämään edullisen huoneen Detroitin keskustan neljän tähden Greektown Casino -hotellista, johon majoituimme tänään iltapäivällä.

Vuonna 2009 valmistunut Greektown Casino Hotel on yksi harvoista keskustan uusista rakennuksista.

Moderni hotelli poikkeaa sisustukseltaan paljon amerikkalaisesta hotellisisustuksesta. Nimittäin ei väliä kuinka hienossa hotellissa olemme aiemmin olleet (Las Vegasin Luxor tai Atlantic Cityn Trump Taj Mahal), niin seinät ovat aina olleet maalattuja ja lattiat kirjavaa kokolattiamattoa. Greektown Casino Hotel on tyylikäs, moderni ja raikas. Huoneen eteinen ja pesutilat ovat laattaa, ja seinät hillittyä tapettia ja tehosteseinää. Kiintokalusteet ovat lämmintä kirsikkaa, kun tavallisesti kalusteet ovat täälläpäin tummia irtopöytiä ja -laatikostoja. Lisää valokuvia tästä raikkaasta hotellista löytyy Tiältä.

Näköala hotellin 26. kerroksesta keskustaan on huikea. Vähän erilainen kuin kotona.

Iltapäivä oli pitkällä saapuessamme hotelliin, joten heti alkujärkytyksestä toivuttuamme jalkauduimme keskustaan. Kompaktia keskustaa kiertää näppärä metro nimeltään People Mover, jonka kyytiin voi hypätä 50 sentin hintaan. Otimme siis ensituntumaa keskustaan kiskoilla dollarin kokonaishintaan.

Ensimmäisestä vaunusta näki eteenpäin.

Kiersimme ensin koko metroreitin, ja jäimme pois Renessance Centerillä, jossa sijaitsee mm. General Motorsin pääpaikka.

1970-luvulla rakennettua tornikompleksia on sittemmin laajennettu ja remontoitu.

GM:n torni oli avoinna myös näin sunnuntai-iltana, mutta sisällä paikat olivat kiinni eikä ihmisiä ollut muita kuin me, vartijat sekä intialainen perhe.

Yhteenliimatuista lasisoiroista kootut massiiviset lasiseinät olivat upeita.

Saimme hiukan esimakua GM:n Show Roomista.

Hotellimme, keskustan yleisilme ja GM:n pääkonttori yllättivät meidät hienoudellaan, mutta kun jalkauduttuamme keskustan pääkadulle Woodward Mallille vahvistuivat aiemmat mielikuvamme kaupungin ongelmista. Iltaseitsemältä kaupunki oli käytännössä tyhjä, ja pimeys paljasti tyhjänä olevien ja rähjäisten kiinteistöjen määrän.

Pääkadulla oli päällipuolin siistiä ja keskustan kaduilla sai kävellä täysin rauhassa, mutta palveluita ei ollut ja turistit loistivat poissaolollaan.

Useita jollei kymmeniä rähjäisiä rakennuksia oli tyhjillään suhteellisen lyhyen pääkadun varrella.

Joidenkin rauniotalojen huoneissa paloi valot ikäänkuin niissä olisi ollut elämää.

Mutta tarkemmalla silmäyksellä näkee, että kulissiksi yhdellä loisteputkivalolla valaistu kämppä on asumiskelvoton.

Autoteollisuudestaan ja sen ongelmista tunnettu Detroit vaikuttaisi todellakin olevan ahdingossa. Toivon ensivaikutelmani olevan väärä, ja huomenna, maanantaiaamuna palaammekin keskustan kaduille kuulostelemaan tilannetta. Lisäksi tutustumme omatoimisesti mm. vuosikymmeniä tyhjinä olleille Packard-autotehtaan raunioille sekä suljetulle keskustan rautatieasemalle.

Detroitin ympärillä toimii myös edelleen useita elinvoimaisia autotehtaita, ja toivomme pääsevämme Ford-tehtaan turistikierrokselle.