Buskista

Ajelimme tänään kaikessa rauhassa yöpaikastamme Sikestonista St. Louiseen. Poikkesimme isolta tieltä näköalareitiksi merkitylle vanhalle tielle ja edelleen sivuteille suojeltujen suoalueiden ja pikku- Grand Canyonin (jota ei edes löydetty) perässä. Illinoisin maaseutukierroksemme ei kuitenkaan mennyt ihan huvista, koska opimme ainakin, mistä Kipparikalle on kotoisin.

Saavuimme iltapäivällä St. Louisessa sijaitsevalle Anheuser-Busch panimolle, jossa järjestetään päivittäin useita ilmaisia kierroksia. Anheuser-Busch on tunnettu mm. Budweiser-oluestaan. Idean panimokierrokselle saimme opaskirjasta, mutta motivaation aiemmasta kokemuksestamme Anheuser-Busch isännöimästä Tampan Busch Gardenisista.

Anheuser-Busch St. Louisen panimo on perustettu 1850-luvulla ja vanhat, nykyisinkin tuotantokäytössä olevat tilat ovat aivan uskomattomat. Panimokierros on supermielenkiintoinen, ja sen kruunasi ilmainen kierros panimon omia tuotteita. Kuskillekin oli avoin limubaari ja sipsejä.

Kierroksemme alkoi vain noin 15 minuutin odottelun jälkeen, ja kierroksellemme osallistui arviomme mukaan noin sata henkilöä. Kuljimme oppaidemme Melanien ja Erinin perässä rakennuksesta toiseen kummastellen siistejä ja upeita rakennuksia.

Anheuser-Busch panimo on tunnettu valtavien Clydesdale-hevosten kasvattamisesta.

Jo tehtaan hevostallin sisäänkäynti enteilee luksusta.

Heppojen passaa mutustella heiniä kristallikruunun valossa. Eikä muuten haissut tallille nämä hevostallit.

Vanhojen kauniiden rakennusten sisällä toimii nykyainainen, valtava panimo. 

Yhden Budin prosessi kestää noin kuukauden. Kyllä passaa oluenkin käydä tässä ympäristössä.

Olenkohan väärällä alalla, kun meikäläisen työpaikalle ei ole näkynyt kristallin kimallusta tai viikottaisia työsuhde-olusia?

Pakkaustehtään nurkilla istuu Bevo-kettu eri askareissa.

Pakkauslinjaa katsellessa, eräs kaveri huokasi liikuttuneena: "The greatest place on earth". Se oli osuvasti ilmaistu, kun 1300 olutpulloa sekä 1650 (0,33) ja 2000 (0,50) oluttölkkiä soljui minuuttivauhdilla silmien edessä: http://www.youtube.com/watch?v=8dArG6cEzkY

Saavuimme siis vasta alkuillasta St. Louisen keskustaan, mutta kaupunki otti meidät hyvin vastaan (löydettiin $6 parkkihalli ihan keskustasta), ja näppärän kokoiseen keskustaan oli helppo tutustua. Keskustassa oli suuren urheilujuhlan tuntua, kun 40.000 St. Louis Cardinals (SLC) -kannattajaa oli matkalla illan baseball-otteluun keskustan Busch Areenalle.

Paavo Nurmiko se siinä hölkkäilee SLC:n värisessä suihkulähteessä?

St. Louis poikkeaa monista muista jenkkikaupungeista siisteydellään ja viihtyisyydellään.

Busch Areena sijaitsee keskustassa kiven heiton matkan päässä kaupungin ykkösnähtävyydestä.

St. Louis kiinnosti meitä alunperin vain suomalaissyntyisen Eero Saarisen suunnitteleman The Gateway Archin vuoksi. Pilvenpiirtäjän korkuiseen luuppiin voi ostaa hissimatkoja, mutta valitettavasti päivän kierrokset olivat neljään mennessä loppuunmyydyt. Varasimme siis liput huomisaamun ensimmäiselle nousulle kello 9.10, jotta ehdimme ajoissa tienpäälle kohti taianomaista Chicagoa.

Luuppi saa odottaa vierailuamme huomiseen.

Saavuimme kaupunkiin ilman hotellivarausta, koska meillä oli vino pino edullisia "kuponkiuutisia". Baseball-peli yllätti meidät, ja ehdimme jo pelätä, että joutuisimme ajamaan kymmenien mailien päähän jonkun Dump Innin toivossa, mutta onneksi saimme kupongeillamme edullisen lentokenttähotellin, jonka seinänaapurista löytyi hyvä ruokapaikka Bandanas Bar-B-Q. Kävipä tuuri. Kerrankin kuskikin sai valita ruokajuomaksi illallisella muuta kuin dieetti-colan.