Hullunkurinen perhe, osa 2

Pistäydyimme tänään Pohjois-Carolinan pääkaupungissa Raleighissa ostoksilla. Saamamme shoppailuvinkin perusteella valitsimme Crabtree Valley -ostoskeskuksen. Ostoskeskus on täynnä hienoja kalliita butiikkeja, mutta onnistuimme tekemään siellä paljon hyviä kauppoja:

• Kahdet naisten farkut yhteishintaan 58€ (Delia's)
• Kuusi miesten merkki-kauluspaitaa 62€ (Macy's)
• Kahdet miesten mustat nahkakengät yhteishintaan 60€ (Rack Room Shoes)
• Calvin Klein vyö ja kolmet miesten farkut (yhdet näistä Calvinit) 65€ (TJ Maxx)

 Tämäkin yksi syy rakastaa tätä maata!

Illalla meillä oli hääharjoitukset Rechien omassa kirkossa Winstead United Methodist Churchissä. Kirkko on koruttomampi kuin kuin mitä meidän ev.lut. kirkkomme Suomessa, mutta meillä on oppimista amerikkalaisilta. 

Kova kuin kirkonpenkki -kielikuvaa ei täällä voi käyttää.

Huomisiin häihin on tulossa 230 juhlavierasta, joten pieni metodistikirkko tulee olemaan ääriään myötä täynnä. Koska me kuulumme perheeseen, niin meille on varattu paikat kirkon etuosasta ja meitä on kehotettu saapumaan paikalle 45 minuuttia ennen seremonian alkua. Ison maailman tuntua, mutta olemme otettuja siitä, että meidät on otettu lämpimästi osaksi perhettä. We are family :)

Tänään siis harjoiteltiin vihkimistä. Paikalla oli hääjoukkueen lisäksi kaksi pastoria, urkuri sekä seurakunnan toiminnassa kirkon rakentamisesta lähtien ollut Jean. Jean on huomisen vihkimisen seremoniamestari, joka toimi tämän päiväisissä treeneissä valmentajan roolissa. Morsiusparilla on varmaan 15 morsiusneitoa ja sulhaspoikaa, ja harjoituksissa treenattiin lähinnä monimutkaisia sisääntuloja ja poistumisia. Hiukka ikävystyttävää seurattavaa statistille.

Kirkko on koruton ja alttarikin vielä tyhjä. Hääkuvaaja oli tietenkin paikalla harjoituksissa.

Elämää alttarilla, kun morsiuspari neitoineen ja sulhaspoikineen on kaikki ahtautuneet sinne.

Treenien jälkeen siirryttiin kirkon juhlasaliin illalliselle. Tarjolla oli muhennosta, lihaliemessä keitettyjä perunoita, maissi-papu-lihapataa, grillattua possua, friteerattua kanaa, leipätikkuja (bread stick), friteerattuja leipänugetteja sekä jälkiruuaksi äkkimakeaa banaanikakkua vaniljakastikkeella ja erilaisia muffinseja. Se banaanihässäkkä oli ihan överikorneriosastoa.

Cup caket oli koristeltu jenkkifutisjoukkueiden logoin. Joonaksen muffinssi (vasemmalla) oli sisältä verenpunainen.

Illallinen nautittiin muovituoleilta ja amerikkalaiseen tyyliin kertakäyttöastioilta. Turhaan etsimme veitsiä muoviruokailuvälineiden joukosta, ja päädyimme syömään kanankoivetkuten muutkin, käsin rasvan valuessa kainalokuoppaan. Illallisen päätteeksi morsiuspari kiitti morsiusneitojaan ja sulhasmiehiään lahjoin, sekä esitteli perheenjäsenensä. Erika esitteli Joonaksen etunenässä suomalaisena "veljenään", hypäten mm. vanhempansa ja veljensä esittelemättä ;) Esittelyjen jälkeen esitettiin kolmen biisin mittainen valokuva-slide show parin lapsuudesta ja yhteiselämästä. Kleenex-paketit tulivat tarpeeseen monessa pöydässä.

Perinteinen illallinen kirkon salissa

Eikä siinä vielä kaikki. Yhdeksän jälkeen ilta jatkui vielä hotellimme juhlasalissa pöytien koristelun ja huomisen hääjuhlan esitysten harjoittelussa. Hääpari ja Bridal party (morsiusneidot ja sulhaspojat) harjoittelivat tanssiesitystä ohjaajan johdolla, ja me auttelimme pöytien koristelussa ja järjestelyssä. Tanssiryhmä jäi vielä treenaamaan meidän lähdettyä huoneeseemme yhdentoista jälkeen.

Odotan huomista kuin kuuta nousevaa. Menneet kaksi päivää olemme jo eläneet häitä, mutta iso päivä on vielä edessä ja pääsemme seuraamaan sitä ihan likeltä. Perheen pöydästä.

We did some serious shopping in Raleight Crabtree Valley Mall today, and we also participated in the wedding rehersal in the evening. After the rehersal, we had a great local dinner in the church premises, and did some arrangements in the ball room downstairs of our hotel. We are excited for tomorrow's wedding. Our "bridzilla" seems more calm than me ;)