Sumuisten vuorten turistit

Komeista vuoristomaisemistaan tunnettu sadan mailin mittainen Skyline Drive alkaa Front Royalista ja kiemurtelee Brue Ridge -vuoristossa 2000-3000 jalan korkeudessa. Valitettavasti sää ei suosinut meitä tänään vaan suurimman osan päivästä ajoimme paksussa sumussa ja vesisateessa. Kotimatkalla lueskelin matkaopasta, jossa vuoristoteistä mainittiin seuraavaa: "..fall colors are spectacular, but watch put for foggy days". Kiitti vinkistä!

Skylinen alkupäässä sää oli pilvistä, mutta kuivaa ja aurinkoista. Pysähdyimme muutamalle näköalapaikalle ihailemaan maisemia ja ottamaan kuvia, mutta sään huononnuttua ympärillä näkyi pelkkää valkeaa sumua.

Skyline Drive sijaitsee kansallispuistossa, ja tässä jonotetaan pääsyä sisälle puistoon.

Skylinen varrella on noin 70 näköalapaikkaa, ja tien päästä päähän ajaminen ottaa noin kolme tuntia. Reitin alkupäässä pysähdyimme jok'ikiselle näköalapaikalle ja emme varmaan vieläkään olisi kämpillä, jos olisimme jatkaneet pyähtelyä samaan malliin läpi koko tienpätkän.

Kansallispuiston Visitor Centerillä törmäsimme yltiö-amerikkalaiseen matkailijaan: Valtavan asuntoauton hinauksessa on tavallinen henkilöauto ja senkin perässä vielä polkupyörät.

Aamupäivän kuvissa näkee vielä alas.

Invalidille on taas varattu paras paikka nköalatasanteelta ;)

Sitten alkoikin sataa ja sumentua, ja näköalojen ihailu loppui siihen.

Matkan varrella tutustuimme myös vuokra-automme hulppeisiin säilytyslokeroihin.

Poikkesimme kansallispuistosta 10 mailin päähän Lurayhin tutustumaan paikallisiin tippukiviluolastoihin. Luray Caverns on alueen suurin ja suosituin luolasto, joka on noterattu myös kansainvälisesti merkittäväksi. Luray Caverns -kierroksia järjestetään 20 minuutin välein, ja kierros kestää noin tunnin. Kello yhden kierroksellemme osallistui noin 20 henkilöä.

Luolaston kristallinkirkas vesi on oikeasti kirkasta.

Luray Caverns on löydetty 1870-luvulla, ja oppaalla oli paljon tarinoita kerrottavanaan luolaston historiasta. Erityisesti tarinat luolaston aaveesta ja sielä löydetystä teinitytön ruumiista jäivät mieleen.

Tämä kivenlohkare on halkeamaansa myöten kuin Liberty Bell.

Kuvassahan on selvästi pitkävillainen koira, pää vasemmalla ja häntä oikealla.

Korkeimmat tilat olivat kymmenen kerroksen korkuisia.

Luolaston löytäneet miehet luulivat kuvan kivipatsasta aaveeksi.

Yksi uskomattomimmista luolaston keksinnöistä oli luolaston kivien värähtelyä hyödyntävät urut. Cathedral Roomin tippukivet oli valjastettu solenoidi-ohjatuin koskettimin, ja kuulemamme ja hädin tuskin tunnistamani mestariteos oli yllättäen (?) virsi.

Toivomuslähteestä on sen historian aikana kerätty yli 900 000 dollaria.

Luolaston väylillä oli helppo kulkea, mutta opas jaksoi varoitella esteistä ja matalista katoista. Varoituskyltitkin olivat huvittavia.

Toivoimme kelin selvinneen luolastovierailumme aikana, mutta toivomuksillemme ei annettu vastakaikua. Noustuamme takaisin 3000 jalan korkeutaan, tiheä sumu ympäröi edelleen maisemia paksulla hunnullaan.

Luonto oli kyllä kaunis silloin, kun sitä oli sumulta näkyvissä.

Näköalapaikalta avautuu näkymä valkokankaalle.

Sumu pilasi vuoristoreitin maisemat, mutta minkäs sitä ilmoille voi. Edessä ensi viikon alussa on kuitenkin Appalakkien ylitys Great Smokie Mountines kansallispuiston kohdalta, ja ehkäpä sää suosisi meitä paremmin sitten siellä.

Blue Ridge -vuoristossa sumuilee.

Olemme nyt majoittuneena Blue Ridge- vuoriston eteläpäähän Roanokeen. Söimme illallisen T.G.I.(Thank God It's) Friday -ravintolassa, jossa olut maksoi enemmän kuin limu. Ilta oli taas pimentynyt ennenkuin ehdimme kämpille, ja nyt nukuttaa.

Skyline Drive was foggy and rainy today, but we really liked Luray Caverns on our way to Roanoke.